WeBible

1 - Mutta Job vastasi ja sanoi:

2 - Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

3 - Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

4 - Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

5 - Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

6 - Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

7 - Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

8 - Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

9 - Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

10 - Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

11 - Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

12 - Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

13 - Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

14 - Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

15 - Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

16 - Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

17 - Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

18 - Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

19 - Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

20 - Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

21 - Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

22 - Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

23 - Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

24 - Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

25 - Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

26 - Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

27 - Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

28 - Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

29 - Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.